Talousviestintä ei ole raportointia. Pareto ja KISS auttavat erottamaan oleellisen kohinasta.
Koulutin äskettäin johtajille modernia muutosjohtamista ja vaikuttavaa taloustiedon viestintää. Muutos vaatii vakuuttavaa talousviestintää. Keskusteluissa korostui jälleen kerran, kuinka talousviestintä typistyy niin helposti yksittäisiksi kuluiksi ja epämääräisiksi mittareiksi. Pitää ymmärtää niiden vaikutus osana kokonaisuutta. Pitää myös osata tunnistaa, mikä on oleellista ja uskaltaa luopua siitä, mikä ei ole. Resurssit ovat rajalliset ja totuuden kohtaaminen vaatii kulttuurista rohkeutta.
Ymmärtääkö talousviestijä itse mistä puhuu?
Monimutkainen ja suodattamaton taloustieto voi kertoa siitä, ettei viestijä itsekään ymmärrä, mikä on olennaista. Mitä enemmän mittareita ja numeroita kaadetaan niskaan, sitä varmemmin oleellinen tieto hautautuu kohinaan.
Talousosasto on edelleen raportointiautomaatti, vaikka sen kuuluisi olla organisaation strateginen ydin. Kysymys ei ole vain teknisistä haasteista, vaan syvemmästä johtamisen ja kulttuurin ongelmasta. Usein organisaatioissa käytetään valtavasti aikaa datan lajitteluun, mutta vaikuttavuus jää nollaan.
Valitettavan yleinen ajattelumalli on se, että talous kuuluu talousosastolle, vaikka jokainen organisaatiossa on taloudellinen toimija. Jokainen viivästys, virhe ja oppimattomuus ovat piilokuluja, jotka syövät kassaa. Jos organisaation kulttuuri estää kyseenalaistamisen, ”talous” on vain kallista datan keräämistä ja raportointia. Strategia on tällöin toiveajattelu.
Ota käyttöön kultainen Pareto -periaate.
Maailman monimutkaisuutta yritetään hallita rakentamalla yhtä monimutkaisia mittaristoja. ”Kaiken” näennäisen hallitsemisen nimissä hukataan valtavasti resursseja. Mittareiden luupissa kadotetaan herkkyys heikoille signaaleille. Tuijotetaan eilisen dataa, kun pitäisi tarttua outoihin aavistuksiin silloin, kun se on vielä helppoa ja halpaa. Tieteessä tätä kutsutaan havaintokatveeksi.
Havaintokatveen välttäminen vaatii kykyä erottaa oleellinen kohinasta. 80/20 Pareto -sääntö unohtuu sillä silmänkääntämällä, kun hurahdetaan mittaamiseen. Se on kuin sisustaisi taloa, jossa on alapohjavaurio. Italialaisen tutkijan Vilfredo Pareton sääntö on mainio priorisointityökalu: missä tahansa ilmiössä 80 % seurauksista johtuu 20 %:sta syistä. 20 % asiakkaista luo 80 % kannattavuudesta, 20 % luo 80 % luottotappioista, 20 % häiriöistä syö 80 % esihenkilöiden ajasta.
Pareto raivaa myös heikkojen signaalien havaitsemiselle tilan. Kun organisaatio pakotetaan sivuuttamaan 80 % datakohinasta, vapautuu aikamoisesti kognitiivista kapasiteettia. Pareto ei ole matemaattinen luonnonlaki, jonka mukaan lukujen pitäisi summata sataan. Se on priorisointityökalu, joka pakottaa kohdistamaan huomion siihen ytimeen, joka ensisijaisesti ohjaa kassavirtaa.
Vanha kunnon KISS - sääntö.
Viestinnällinen ratkaisu on myös KISS. Termin alkuperästä ei ole varmaa tietoa muuta kuin että se ei liity mahtavaan rock-yhtyeeseen. 'Keep it short and simple' on vanha juttu. Yhdysvaltain laivasto käytti sitä jo 1960-luvulla aseteknologiassa. Se nojaa tieteenfilosofiaan. Occamin partaveitsi vaatii karsimaan selityksistä kaiken ylimääräisen: yksinkertaisin selitys on todennäköisimmin oikea. Einstein tiivisti saman periaatteen: asioiden pitää olla mahdollisimman yksinkertaisia, mutta ei yhtään sen yksinkertaisempia.
Itse asiassa rock-yhtyeen nimen taustalla oli se, että KISS on naseva, helposti mieleen jäävä ja iskevä nimi tuotemerkille. Aivan kuten rockbändillä, talousviestinnässä vain yksinkertainen ja iskevä viesti jää mieleen. Ja vain mieleen jäävä viesti voi ohjata ihmisten toimintaa.
Talousviestinnässä KISS tarkoittaa olennaisen erottamista kohinasta. Taloustieto ei ole pelkkiä numerotaulukoita, vaan käyttäytymistä ohjaava voima ja sanoma. KISS toteutetaan näin:
Karsi historia: Keskity lukuihin, jotka ohjaavat tulevaisuutta. Korosta tulevaa kassavirtaa ja todellisia kannattavuuden ajureita.
Käännä luvut teoiksi: Talousdata ja mittarit jäävät etäiseksi, jos henkilöstö ei ymmärrä yhteyttä omaan työhön.
Konteksti ohittaa detaljit: Irralliset luvut jäävät tyhjiksi. Jokaisen esitetyn numeron on vastattava kysymykseen: mitä tämä tarkoittaa päätöksenteon ja toimintakulttuurin kannalta?
Poista raskaat rakenteet: Älä tukehduta ihmisiä kuluriveihin ja tunnuslukutaulukoihin. Korosta trendejä, heikkoja signaaleja ja olennaisia poikkeamia monipuolisesti eri aikajänteillä.
Vaikuttavan taloustiedon happotesti on se, synnyttääkö se dialogia, joka itsestään selvästi sisältää kriittisen ajattelun.
Mikä analysoinnin vaiheista on teillä suurin pullonkaula, joka estää taloustiedon vaikuttavuuden?