Radikaali yksinkertaisuus – Tulevaisuuden luksusmökki?
”Jotain ajastamme kertoo se, että niin moni kaipaa olosuhteisiin, jotka eivät muistuta kotielämää millään tapaa.” (HS 5.7.)
Tämä havainto kiteyttää osuvasti vapaa-ajan asumisen nykyisen ristiriidan. Olemme varustelleet modernit vapaa-ajan kiinteistöt samalla talotekniikalla, ulkoistetulla huollolla ja etävalvonnalla kuin kaupunkikodit. Näiden kohteiden korkea hintapyyntö perustuu pitkälti lupaukseen siitä, ettei asukkaan tarvitse tehdä mitään. Varustelutaso on maksimoitu.
Samalla olemme kuitenkin huomaamattamme rakentaneet ympäristön, jossa siirtyminen kaupungista maalle on saumaton. Tämä tehokkuus mahdollistaa abstraktin työn ja ajattelun jatkamisen vuorokauden ympäri, katkeamattomasti. Saavutammeko palautumisen kannalta todellista luksusta, jos vain kopioimme kaupunkiarjen ja sen vaatimukset maaseudulle tai saaristoon?
Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani totesin, vanha kunnon KISS-sääntö (Keep It Short and Simple) vaatii karsimaan kaiken ylimääräisen Pareto ja KISS auttavat erottamaan oleellisen kohinasta. Einstein tiivisti periaatteen: asioiden pitää olla mahdollisimman yksinkertaisia, mutta ei yhtään sen yksinkertaisempia.
Siinä missä talousviestinnässä KISS tarkoittaa olennaisen erottamista numerokohtaisesta kohinasta ja raskaiden rakenteiden poistamista, sama logiikka heijastuu suoraan suhteeseemme elinympäristöömme. Kun ympäristöstä karsitaan tarpeeton tekniikka, ulkoistetut palvelut ja kaupunkiarjen jatkeena toimiva etävalvonta, palaamme saman periaatteen äärelle: kykyyn poistaa ylimääräinen kohina ja löytää radikaali yksinkertaisuus.
Askeesin viehätys piilee sen konkreettisuudessa. Se on asiantuntijatyön vastakohta. Kun kello menettää merkityksensä ja päivät rakentuvat yksinkertaisten asioiden varaan, tekemisellä on selkeä alku ja loppu. Puut on pilkottava ja kuljetettava maitokärryillä, ruoka kenties haettava merestä, leivinuuni lämmitettävä ja vesi kannettava kaivosta. Tätä konkreettista valmiiksi saamisen tunnetta ei nykyaikaisessa tietotyössä juuri koskaan koe. Kun vene irtoaa myrskyssä tai jokin paikka vaatii välitöntä manuaalista korjausta, huomio kiinnittyy tiukasti ja yksinomaan käsillä olevaan hetkeen.
”Päivän päätteeksi puoliso korkkaa saunan lauteilla oluen ja toteaa, että tänäänkään ei saatu mitään aikaiseksi.” (HS 5.7.)
Tämä lause saattaa tulevaisuudessa olla täsmällisin määritelmä korkeimman tason luksukselle. Se ei tarkoita toimettomuutta, vaan tietoista irtautumista suorituskeskeisestä ajattelusta.
Kiinteistöarvioinnin ja taloudellisen arvonluonnin näkökulmasta tilanne on mielenkiintoinen. Vielä tänä päivänä kiinteistön arvo syntyy pitkälti neliöistä, uutuudesta ja modernista varustelutasosta. Vanhan, perinteisen mökin tekninen arvo on laskennallisesti usein nolla tai jopa miinusmerkkinen. Mutta kun asiantuntijatyön kognitiivinen kuormittavuus kasvaa, myös perinteiset oletuksemme arvosta joutuvat haastetuiksi.
Entä huomenna? Mihin uskot?
Tässä linkki HS artikkeliin: https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011474611.html
