Dataismin harha: Kun Numerot hallusinoivat ja intuitio turvaa kassavirran.
Suurin osa kokeneista johtajista tukeutuu päätöksenteossa mieluummin intuitioon, koska mittaristot eivät vastaa niihin kysymyksiin, joita he todellisuudessa tarvitsevat. Teknologia-ala pitää tätä usein datakypsyyden puutteena. Todellisuudessa kyse on organisaatioiden heräämisestä dataismin harhaan. Kun yritys sairastuu dataismiin, se menettää kykynsä ennakoida, jolloin ohjauspyörä irtoaa todellisuudesta ja kassavirtariski realisoituu.
Hallusinoiva data ja vesimeloni-ilmiö
Mitä ylemmäs organisaatiossa noustaan, sitä voimakkaammin data alkaa hallusinoida. On aina ollut hieman koukuttavaakin seurata, kuinka suorittavan portaan kriisi muuttuu ensin hallituksi poikkeamaksi ja lopulta strategiseksi EBITDA-säästöksi.
Tapamme palvoa mittaristoja on lähes harras. Oletamme talousdatan olevan jokin taivaalta pudonnut neutraali totuus, vaikka usein kyseessä on klassinen vesimeloni-ilmiö: kuori kiiltää vihreänä, vaikka arki on tulipunaisessa kaaoksessa. Uskomme lukuihin, vaikka ne on leivottu kasaan sovituista laskentasäännöistä, inhimillisistä oletuksista ja kulttuurisista katveista ja vinoumista. Raportoinnin tekninen viilaaminen harvoin auttaa.
Kuinka äkkiä menetämme kyvyn ymmärtää, mitä sarakkeen poikkeamaluku tarkoittaa tulevalle toimintakyvylle ja kassavirralle? Dialogista tuleekin satutunti. Numerot eivät koskaan ”puhu puolestaan”. Mittarit näyttävät vain sen, mitä on päätetty mitata. Tunnusluku ei ole vastaus mihinkään, vaan ainoastaan kohtelias kutsu kysyä, mitä se jättää kertomatta.
Kausaliteetin katoaminen ja mallinnettu irrationaalisuus
Kate sulaa markkinahäiriön edessä ja johto reagoi vaatimalla lisää dataa. Kyseenalaistaminen hautautuu hurmokseen datan mahdollisuuksista. Aivot rakastavat dataa, koska se poistaa epävarmuuden tunteen. Oletamme, että data-analytiikan avulla voimme ohjata yrityksen uuteen tuntemattomaan maailmaan.
Dataismi on ideologia, jossa kausaliteetilla ei ole merkitystä, korrelaatio on strategia ja inhimillinen muuttuja on virhelähde. Räikein väite on, että meidän ei tarvitse tietää, miksi jokin tapahtuu, jos tiedämme riittävän tarkasti mitä tapahtuu. Mittarit eivät kuitenkaan selitä niitä syy-seuraussuhteita, joita muutostarpeen ennakointi vaatii.
Koska data on määritelmällisesti aina tallenne historiasta, sen korrelaatioista ei voi päätellä, miten markkina reagoi täysin uuteen tilanteeseen. Havaintodata ilman ihmisen ymmärrystä ei kykene analysoimaan todellista kausaliteettia, kuten sitä, että huono kate johtui huonosta johtamisesta. Matemaatikko Cathy O'Neil osoittaa kuinka väite datan objektiivisuudesta on perätön. Ennustavat mallit eivät ole totuuksia vaan koodiksi puettuja mielipiteitä sisältäen inhimillisiä virheitä, byrokraattisia vääristymiä ja kulttuurisia vinoumia. Ennusteissa virheet vain monistuvat, eikä analyytikko voi siivota pois historiallista todellisuutta. Pian virheiden korjaamisesta tulee mahdotonta, koska kukaan ei enää kyseenalaista datan ääntä. Kyse on dogmaattisesta johtamiskulttuurista: vastuu ulkoistetaan mittaristoille ja aletaan vältellä epävarmojen strategisten päätösten tekemistä.
Näytöllä vilkkuu eNPS vihreänä, ollaan tavoitteessa. Samaan aikaan muutos laahaa myöhässä. Siinä perusvirhe on oletus, että todellisuus voitaisiin aina typistää numeroiksi, jopa piilevät valtasuhteet, oppimattomuuden kustannukset ja muutosvastarinta. Irrationaalisuutta yritetään mallintaa jälkijättöisillä sijaismuuttujilla kuten sairauspoissaoloilla ja viestinnän sävyanalyyseillä. Vaurio on jo tapahtunut. Mittari voi kertoa, kuka puhuu kenenkin kanssa, mutta se ei kerro MIKSI joku panttaa tietoa. Data luo helposti johdolle valheellisen turvallisuudentunteen arvioimalla todennäköisyyden arvaamattomalle tai hauraalle muuttujalle.
Laadukas talousviestintä rikkoo hallusinaatioketjun
Dataismi on tieteellisesti kestämätön ideologia. Data sen sijaan on organisaation elinehto, mutta se ei yksin riitä. Kognitiivinen johtamistutkimus osoittaa intuition välttämättömyyden kovan datan kyseenalaistajana. Intuitio nousee päätöksenteon kriittisimmäksi tekijäksi monimutkaisessa ja moniselitteisessä nykytodellisuudessa.
Kannattava kasvu ja kassavirran varmistaminen edellyttävät talousdatan kytkemistä asiakasrajapintaan ja kaupanlattialle. Ennakointia tarvitaan silloin kun varoitusmerkit ovat vasta aavistus. Ennen kuin ne hälyttävät talousraporteilla. Kun reagoiminen on vielä helppoa ja halpaa – tai ainakin halvempaa. Tästä syystä strateginen talousviestintä ei koskaan tyydy vain raportoimaan numeroita, vaan sen tehtävä on haastaa ne.
Talousviestinnän tehtävä ei ole tuottaa johdolle sovittuja numerolistoja, vaan rikkoa tämä hallusinaatioketju ja tuoda sotkuisuus strategiadialogiin. Yritykset, jotka kykenevät murtamaan tämän koodin monipuolisella talousviestinnällä, tekevät tutkitusti kestävimmät ja dynaamisimmat päätökset.
Lukuvinkki: Zook et al., Founder's Mentality®: The Southward Winds, Bain & Company.
