Talousviestinnän umpikuja: Datan määrä hautasi ymmärryksen alleen
Dataa on enemmän kuin koskaan, mutta aito ymmärrys on ohutta. Olemme hyväksyneet talousviestinnässä tason, jota emme sietäisi lääkäriltä tai kiinteistön kuntotutkijalta. Samalla olemme kutistaneet talousasiantuntijat strategisesta kumppanuudesta raporttigeneraattoreiksi. Miten tämä kierre katkaistaan?
Kuka esittää talouskatsauksessa kysymyksen: Mitä meidän pitäisi näiden lukujen perusteella nyt siis tehdä?
Talousviestinnän yksi suuri haaste on se, että kuulijat eivät kerro, etteivät he ymmärrä. Silti tilataan sisältöä, jota emme sietäisi missään muussa palvelussa.
Kuvittele, että menet lääkärille. Hän ojentaa sinulle tunnuslukutaulukkoja ja infograafeja veriarvojesi historiasta, mutta ei aseta ainuttakaan diagnoosia, saati anna toimenpidesuosituksia. Toivottaa vain hauskaa loppuelämää.
Tai maksat tuhansia euroja kiinteistön kuntotutkimuksesta. Tutkija toimittaa 50 sivua tekstiä, jossa on selvitetty rakennusosien teknisiä käyttöikiä, mutta jättää kertomatta, onko katto romahtamassa jo ensi talvena ja mitä asialle pitäisi tehdä.
Talousviestinnässä tämä ei näköjään haittaa. Kassavirtaan vaikuttavat mekanismit luultavasti halutaankin piilottaa proosallisiin tekstiosuuksiin ja kuolettavan tylsiin tunnuslukulistoihin. Sinänsä kauniit infograafit kuvaavat mieluummin aikasarjoja menneestä maailmasta kuin ennustavat tulevaa. Johtopäätöksiä ei haluta kuulla.irjanpito on mekanismi, jolla verottaja määrittää yrityksen maksuosuuden yhteiskunnan toiminnoista. En vähättele tehtyä työtä. Tämän kokonaisuuden hallinta vaatii valtavaa asiantuntemusta: on tunnettava kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, verolait, laskentatoimen säännökset ja raskaat järjestelmät. Se on elintärkeää työtä, mutta se ei ole yrityksen strategista johtamista.
Dataa on enemmän kuin koskaan. Datan määrä ei ole koskaan korvannut ymmärryksen puutetta. Silti ymmärrys tuntuu olevan ohuempaa kuin koskaan.
Toinen haaste on se, että vuonna 2026 Controller on edelleen raporttigeneraattori kuten vuonna 2006.
Profession Controller Forumin puheenvuorossani tuli kyselyssä näkyväksi irvokas ilmiö. Vuonna 2006 odotimme digitalisaatiota kuin kuuta nousevaa, että se automatisoi prosessit ja vapauttaa talousasiantuntijat strategisiksi kumppaneiksi. Piti syntyä aikaa yhdistää organisaation todellisuus tulevaisuuden kassavirtaan ja aitoon arvonluontiin.
Tämä on valtava hukkaan heitetty talousasiantuntijan potentiaali erityisesti nyt, kun maan talous on halvaantunut ja maailma on muuttunut arvaamattomaksi.
Mielenkiintoisinta on kuitenkin katsoa vielä kauemmas taaksepäin, vaikka 80-luvulle. Silloin kirjanpitäjä tai talouspäällikkö oli johtajan tärkein luottopelaaja ja oikea käsi. Koska lukujen tuottaminen ”tallentajien” läpi oli hidasta, hänen oli ymmärrettävä liiketoiminnan lainalaisuudet syvällisesti. Inhimillisen ymmärryksen arvo oli elinehto.
Nyt datan määrä on haudannut ymmärryksen alleen. Sääntely, viranomaisten ja sijoittajien vaatima raportointitaakka on satakertaistunut vuodesta 2006. Talousasiantuntija putosi siis järjestelmien myötä moderniksi "tallentajaksi", jonka aika menee datan integrointiin, raporttinäkymien luomiseen ja järjestelmien pyörittämiseen sen sijaan, että he johtaisivat tulevaisuuden kannattavuutta. Ja nyt odotamme tekoälyn jotenkin maagisesti ratkaisevan sen, minkä digitalisaation piti ratkaista jo 20 vuotta sitten.
Ei ehkä ole mikään suuri ihme, että ymmärrys on kateissa aika monella. Mitä mahtaisi tapahtua, jos johto ykskaks ilmoittaisi, että yhtäkään lukua ei saa esittää ilman, että sen vieressä on tulkinta sekä selkeä päätöksentekoa ohjaava suositus?
