JOS EI TIEDETÄ, MIHIN JAMIKSI AIKAA TODELLISUUDESSA KÄYTETÄÄN, REKRYTOINTI ON SOKKO-OSTOS.
Mikä on asiantuntijoidenne hukkaprosentti ja kognitiivinen kuormitusaste? Jos ei tiedä mihin ja miksi aikaa käytetään tai ei käytetä, vaikka pitäisi, rekrytointi on sokko-ostos. Toisaalta tilanteen jättäminen ennalleen on laiskaa toiveajattelua.
Tehottomuuden kertaantuminen.
Tyypillinen tarina asiantuntijaorganisaatioissa: Viisi asiantuntijaa on ensin pitkään ylityöllistettyjä ennen kuin uskalletaan edes ajatella lisätyövoimaa. Koska rekrytointia ei oltu budjetoitu, pelätään, että katteet kärsivät.
Rekrytointiprosessi voi kestää kauan. Kun se on vihdoin tehty, kestää vielä aikansa ennen kuin kyseinen henkilö on aidosti tuottava. Tämä aika, ehkä 8 kuukautta, eletään keskellä menetettyjä asiakkuuksia, sairaspoissaoloja ja alisuoriutumista.
Samalla nykyisten asiantuntijoiden aikaa menee uuden tulijan perehdyttämiseen ja tulipalojen sammuttamiseen, joten tosiasiassa resursseja on hetkellisesti entistä vähemmän. Kun tilanne saadaan vihdoin näennäisesti rauhoitettua, huomataan, että rekrytointi johtikin tehottomuuden kertaantumiseen. Kun aiemmin viisi henkilöä toisti lisäarvoa tuottamattomia tehtäviä, nyt niitä toistaa jo kuusi.
Oikeat kysymykset ennen investointipäätöstä.
Investointipäätös, joka perustuu pelkkään työmäärän arvaukseen, johtaa kassavuotoon. Siksi ennen uuden resurssin hankkimista on esitettävä ne oikeat kysymykset:
Minkä työn voi lopettaa kokonaan?
Mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tällä hetkellä tee?
Kuinka iso osa ajasta kuluu tehtäviin, jotka eivät vaadi asiantuntijan ydinosaamista?
Haaskataanko aikaa keskeytyksiin, prosessihäiriöihin, tiedon etsimiseen ja hallinnolliseen hälyyn?
Onko strateginen väljyys huomioitu?
Vasta näiden kysymysten jälkeen voidaan arvioida todellinen tarve. Puhutaanko 10 tunnin vai 40 tunnin viikoittaisesta tarpeesta? Mikä on tämän tarpeen elinkaari?
Aina vastaus ei ole uusi, vakituinen rekrytointi. Ehkä asia voidaan ratkaista nopeammin ja riskittömämmin Interim- tai Fractional -ratkaisuilla? Ehkä voidaan kouluttaa joku talon sisältä ottamaan uutta roolia tai hyödyntää teknologiaa olemassa olevien prosessien tehostamisessa.
Mittarit, jotka ohjaavat kassavirtaa.
Nyt vasta päästään varsinaisiin investointilaskelmiin. Niissä lasketaan kannattavuutta ja kassavirtaa käyttäen mittareita, kuten:
Liikevaihdon kasvu
Kassavirran kotiuttamisnopeus
Kulujen optimointi
Nämä ovat lukuja, jotka voidaan oikeasti syöttää kassavirtalaskelmaan, ja joiden perusteella strategisia päätöksiä tehdään.
"Kiire" tai "osaaminen" ei ole sellainen luku.
