”Onneton on maa, joka tarvitsee sankareita.”

Juhlapuheissa ja keskusteluissa yrittäjyydestä toistuu yksi teema: Sankaruus. Teen heti yhden eron selväksi: Arvostan syvästi sotaveteraaneja. He olivat sankareita pakon edessä, kun vaihtoehtona oli sorto ja kansallinen tuho. On erotettava eksistentiaalinen kriisi arjesta. Mutta keistä puhutaan, kun vuonna 2025 puhutaan yrittäjistä sankareina tai menestyjinä?

Yrittäjyyden kaksoistandardi

On muodostunut erikoinen "kaksoisstandardi":

1. Sankarit: Startupit ja "seuraavat Woltit", joiden ympärille rakennetaan pöhinää ja kasvukiihdyttämöitä. He ovat niitä "toivottuja" yrittäjiä.

2. Maksajat: 95 % yrityskannasta. Tavalliset palveluyrittäjät, asiantuntijat, konepajat. He maksavat verot ja YEL:it, työllistävät itsensä ja muita. Tässä narratiivissa he ovatkin statisteja, jotka ansaitsevat konkurssin, kerta eivät skaalaudu.

Ongelma on juuri se, että lait ja retoriikka luodaan "Wolt-unelma" silmissä, mutta lasku, mm. YEL, byrokratia, kaatuu tavallisen yrittäjän niskaan, jolla ei ole kymmenien miljoonien rahoituskierroksia takana.

Epäkohdat verhoillaan sankaruuden kaapuun. Tyypillisiä yrittäjän kokemia epäkohtia on mm. pienyrittäjävastaisuus, verottajan hallinnollinen mielivalta ja poliittinen eturyhmäsuhmurointi, jota myös korruptioksi kutsutaan.

Sankaripuhe on vaarallista

Bertolt Brechtin näytelmässä Galilei toteaa: “Onneton on maa, joka tarvitsee sankareita.” Tällä hän tarkoitti, että jos talousjärjestelmä vaatii toimiakseen sankarillisia uhrauksia, itse järjestelmä on rikki. Toimiva yhteiskunta ei tarvitse sankareita vaan toimivia rakenteita ja oikeudenmukaista vallanjakoa.

Kun ylistämme yrittäjän venymistä ja riskinottoa, me normalisoimme tilanteet, jotka ovat epänormaaleja ja oikeastaan täysin kestämättömiä:

- On normaalia, että verottaja ja pankit ovat vastustajia, ei kumppaneita.
- On normaalia maksaa kohtuuttomia "rangaistusmaksuja" (esim. YEL).
- On normaalia investoida "all in" ja elää pelossa, että menettää kodin ja luottotiedot.
- On normaalia painaa burnoutin rajalla, jotta saa viranomaismaksut hoidettua.

Sankaruus on tässä käsite, jolla manipuloidaan ihmisiä toimimaan itseään vastaan.

Sankaruus on hallitsematonta riskinottoa ja ilmaista työtä

CFO:n näkökulmasta sankaruus viittaa hallitsemattomaan riskiin ja ilmaiseen työhön. Startupeista 9/10 epäonnistuu.

Yksisarvisia on hyvä olla kirittämässä teknologiaa,
mutta talouden kivijalka ja huoltovarmuus ovat pienten yritysten kontolla.
Niiden 95% yrityksistä, jotka pitävät pyörät pyörimässä myös Kehä III:n ulkopuolella.

Ja muistetaan kasvun toinen puoli:
Kaikki eivät halua aggressiivista kasvua ja exitiä.
He eivät halua luopua elämäntyöstään, edes eläkkeellä.
Esimerkkinä tarinat startup-yrittäjistä, jotka kokivat tyhjyyden exitin jälkeen, vaikka kassa oli täynnä.

Riittävää voi olla merkityksellinen työ,
omilla ehdoilla,
tavoittelematta kuuta taivaalta,
joka ei vaadi supervoimia tai suurta pääomaa,
vaan tahtoa, taitoa ja tekemistä.

Johtotähtenä olkoot jälleen seuraava teesi

Viisaus on ahneuden vastahyve.